Kaava: oma
Kankaat ja frillanauha: omista varastoista
Täytyy myöntää, Sunnan sanoja lainaten, että itsellenikin viime vuoden yksi hienoimmista hetkistä oli siskon pojan syntymä alkuvuodesta. Omat lapset ovat jo sen verran isoja, että täteilyyn pystyy keskittymään aivan toisen laisella intensiteetillä kuin aiemmin. Siskonpoika saa vieraillessaan erityisen paljon myös serkusrakkautta, ja hieman joudumme jo kilpasille oman tyttäreni kanssa siitä, että kumpi saa syöttää aamupuuron jne.
Viime vuoden aikana kuulimme myös muita ihania raskaus- ja vauvauutisia. Jotenkin erityisesti minua ilahdutti erään vanhan tuttuni vauvauutinen. Emme ole nähneet hänen kanssaan vuosiin, mutta päätin yllättää tuoreen äidin pienellä paketilla. Terkut sinne <3
Ompelin syksyllä syntyneelle tyttövauvalle pienen turkisliivin. Ihan pikkuisilla tällaisten asujen käyttöikä jää yleensä melko lyhyeksi. Tämän vuoksi ompelin liivin noin vuoden ikäiselle, joten todennäköisesti se odottelee kaapissa nyt ensi syksyä. Liivin ompelin pienestä jämäpalasta, joka aikoinaan jäi jäljelle Sunnan kanssa ompelemista turkisliiveistä. Liivin toinen puoli on tehty kuviollisesta puuvillakankaasta. Ajatuksena on, että sitä voisi käyttää kummin päin vaan. Etukappaleiden avonaisiin reunoihin ja pääntielle ompelin vielä hentoisen frillanauhan.
Nyt jään odottelemaan Sunnaa, sillä olemme pitkästä aikaa ryhtymässä töihin saman pöydän ääressä.
Kivaa!
Hyvää ja onnellista alkanutta vuotta 2016 minunkin puolestani!
Kirsi