Haave pitkästä hameesta oli hautunut jo tovin molempien tyttösten mielessä. Saimme tällä kertaa aika tarkat ohjeet materiaalien hankintaan ja tyttöjen mielipidettä kuunneltiin myös värien ja helman pituuksien suhteen.
Ohutta vekattua polyesteriä tuntui olevan aika heikosti saatavilla kotimaan markkinoilla, mutta etelänmatkailu kannattaa aina. Eestin matkalla Kirsi löysi todelliset apajat Kangadzundelista ja vilkkaan kuvaviestien vaihdon jälkeen päädyimme yksissä tuumin harmaaseen vaihtoehtoon.
Kahdesta metristä kangasta syntyi sopivasti kaksi hametta kymmenvuotiaan koossa. Halusimme vyötärökaitaleesta tasaisen ja sileän, joten päädyimme laittamaan takasaumaan piilovetoketjun. Vyötärönauhana käytimme kolme senttiä leveää kuminauhaa, jonka päällystimme mahdollisimman sileäksi vedetyllä hamekankaalla. Kuminauhan tilalle voisi hyvin laittaa mitä tahansa napakkaa joustamatontakin nauhaa. Helmavuoriksi sen sijaan valikoitui pehmoinen vaalea ryppypuuvilla.
Hameiden valmistumista odotettiin malttamattomina, eikä tällä kertaa tarvinnut tyttöjä patistella sovitushommiin. Instagram seuraajamme ovatkin saaneet tästä jo vähän esimakua. Heti valmistumisen jälkeen hameet ovat olleet kovassa käytössä ja ne ovat ilmeisen mieluisia uusille omistajilleen.
Viime aikoina, jopa vuosina, ompelumme on ollut aika kurinalaista. Niin paljon on ollut kirjan tekoon liittyvää pakollista testiompelua, että rakas hupiompeluharrastuksemme on pahoin jäänyt paitsioon. Nyt kun aikaa taas on, olemme ottaneet ilon irti tilanteesta. Ompelukone ja saumuri ovat surranneet ja vaatteita omille lapsille on syntynyt usein kahden sarjoissa.
Tykkäämme toki molemmat useimmiten samoista kuoseista, mutta se ei suinkaan ole ainoa syy, miksi yhdessä ommeltaessa vaatteisiin valikoituvat samat kankaat. Hupiompelua harrastamme yleensä jomman kumman kotona ja meillä on silloin käytössä vain yksi ompelukone ja saumuri. Samasta kankaasta ommeltaessa on kätevää, kun samanväriset langat käyvät molempiin vaatteisiin ja työt etenevät samassa tahdissa toisen ommellessa ja toisen saumuroidessa tai silittäessä. Toisinaan yhdessä ompelu on myös sitä, että istumme vierekkäin, toinen ompelee ja toinen istuu tietokoneella ja vastailee roikkumaan jääneisiin Mekkotehdas-sähköposteihin.
Kaavat kuvissa näkyviin Haave-housuihin löytyvät Mekkotehdas koulutyttöjen tyyliin-kirjastamme. Ohut puuvillakangas on palalaarilöytö Eurokankaasta. Samaa kuosia löysimme jo aiemmin vihertäväsävyisen palan, joka on jaettu krstillisesti ja varattu sisustusompeluksiin. Sinisävyinen ei sopinut sisustuksen sävyihin kummassakaan osoitteessa, mutta housuihin sen sijaan ihan täydellisesti.
Nyt yökyläilyjen jälkimainingeissa, lasten leikkiessä yhdessä ja miesten vielä nukkuessa on hyvä jatkaa, taas samanlaisten, eilen keskenjääneiden syystakkien ompelua.
Sille emme silti keksi mitään selitystä, että miten voi olla mahdollista, että me äidit olemme kulkeneet molemmat melkein koko kesän samanlaisissa vaaleissa topeissa ja mintunvärisissä kesäshortseissa ;)
Kun toukokuussa pakkasimme kimpsumme ja kampsumme konttiin ja muutimme piskuiseen tilapäiskortteeriin, en voinut kuvitellakaan että vielä koulujen alkaessakin asuisimme siellä.
Olimme aikalailla tyytyväisiä seitsemän vuotta sitten edellisen remontin yhteydessä tehtyihin tilaratkaisuihin ja materiaalivalintoihin, eikä siis tämän uuden remontin taustalla ollut vaihtelunhalu. Nähtävästi kuitenkin neljänkympin hujakoilla alkaa kaikenlaista pientä vaivaa olla niin ihmisillä kuin taloillakin. Toisilla pienempää ja toisilla taas suurempaa.
Ajattelin jossain vaiheessa keväällä kirjoittelevani tänne blogiin pitkin kesää kivoja rennonletkeitä remonttipäivityksiä. Rentoudesta ja letkeydestä ei ole kuitenkaan ollut tietoakaan. Haasteilta ja hampaiden kiristelyltä ei ole meilläkään vältytty ja remontti on venynyt niinkuin remonteilla taitaa olla tapana.
Nyt ollaan kuitenkin jo voiton puolella. Keittiö puuttuu ja sauna on kesken. Putkimies ja sähkömies tykkäävät lomailla keskieuroppalaiseen tyyliin näin elokuussa. Ensimmäinen lastenhuone alkaa kuitenkin olla valmiina ja sinne on jo voitu vähän levitellä leikkejäkin. Kirppikseltä löysimme nuorimmaisen kanssa ihanat nukenvaunut, joihin ompelimme Novamelinan Karuselli-kaupasta ostetusta kankaasta petivaatteet. Pakkauslaatikosta löytyi sattumalta helmiä ja niistä syntyi tyttären toimesta koristenauha vaunuihin.
Vielä on tehtävä iltalenkki kellarin pyykkitupaan ja sitten saankin sujahtaa siskonpetiin lapsosten väliin. Onhan tässäkin elämäntilanteessa omat hyvät puolensa.
Iloista ja toivottavasti myös aurinkoista alkavaa viikkoa!
Keväisellä Tanskan matkallamme eksyimme paikalliseen Stoff & Stil-kangasaarreaittaan. Saaliinamme oli läjäpäin ihania kankaita, mutta kuvissa näkyvää oranssisävyistä kuviokangasta löytyi vain yksi pala ja se lähti Kirsin kassissa koto-Suomeen. Sunnan perheen kesäreissu Ruotsiin tehtiin tällä kertaa autoillen ja se mahdollisti ajelut Tukholman laitakaupungille ja vierailun samaisen kangaskauppaketjun liikkeessä. Sieltä löytyi vielä kuin ihmeen kaupalla samaa kangasta ja näin oli toisenkin tytön syystakkikangas saatu hankituksi.
Kaavana jakuissa on käytetty uudesta kirjastamme löytyvää Elokuu-jakun kaavaa. Sitä on muokattu pidentämällä helmaa ja jättämällä römpsy pois alareunasta. Koska kyseinen kangas ei jousta, ja Elokuu-jakku on malliltaan kovin niukkalinjainen, valitsimme kaavoista reilusti normaalia isomman koon. Emme kuitenkaan heti riittävän isoa ja totuuden nimissä jakkuja ommeltiin lopulta kolme kappaletta, kun ensimmäisenä valmistuneista kahdesta takista pienempi olikin aivan liian pieni. Onneksi sillekin takille löytyi käyttäjä ja lopusta kankaasta sai kikkaillen leikatuksi vielä kolmannen ja suurimman version. Muuten ei olisi auttanut kuin lähteä taas ulkomaille kangasostoksille ;) Ulkomaan herkkuja takeissa on käytetty muutenkin. Jakun etuosien koriste- ja paljettinauhat ovat löytyneet Tallinnan Kangadzungelista ja taitaa joku nauhoista olla peräisin Tukholman Stoff & Stilistäkin.
Nyt pitäisi vielä puhallella sadepilvet pois taivaalta, että saataisiin syysjakut käyttöön ja olisivathan ne lämpöiset elokuiset illat muutenkin ihania :)
Seitsemän viikon taistelun jälkeen on flunssa lopulta vienyt voiton ja kaatanut potilaan vaakatasoon. Pieniä iloja tämän taudin keskellä on se, että saan taas sairastaa omalla sohvalla. Remonttimme on nyt siinä vaiheessa, että pari viikkoa sitten päättyy lopulta neljäksi kuukaudeksi venynyt evakkoaikamme yksiössä. Aivan valmista ei ole vielä missään huoneessa ja remontti tulee jatkumaan vielä pitkään. Yritän kuitenkin painaa näitä masentavia aatoksia taka-alalle ja nauttia niistä jutuista, jotka ovat jo kunnossa. Käytyämme kaksi viikkoa jääkylmässä ja pimeässä kylpyhuoneessa suihkussa, osaamme nyt arvostaa lattialämmitystä ja valoa ihan uudella tavalla.
Muutimme siis keväällä pois kodistamme pakoon laajaa remonttia ja lähes koko alakerta meni rakenteiden uusimisen myötä uusiksi. Noin seitsemän vuotta sitten, kun muutimme asuntoon, teimme alkuperäiskuntoiseen asuntoon ison remontin. Monet silloin tekemistämme ratkaisuista olivat mielestämme edelleen toimivia ja kaikkea emme halunneet nyt uuden remontin myötä tehdä toisin ja toki budjettikin saneli omat reunaehtonsa. Joitain muutoksia ja huoneratkaisuja oli kuitenkin tarpeen tehdä lasten kasvaessa ja nyt siihen tarjoutui samalla oivallinen tilaisuus.
Keittiömme perusilme ja värimaailma säilyi remontissa ennallaan ja osa toimivista keittiökaapeista ja kodinkoneista sai jäädä paikoilleen. Jonkin verran uudelleen järjestelyjä halusimme keittiönkaapistoille tehdä. Luovuimme tasosta keittiön ikkunan alla ja samalla toimimattomiksi todetuista kulmakaapeista. Rakensimme puoliseinämän tilalle kokonaisen seinän, jolloin keittiön yläkaapit saatiin sijoitettua vastakkaiselle seinälle. Uudistusten myötä avoimeksi jääneelle seinälle, löysin nettikirppikseltä vanhat harmaat Jielden seinävalaisimet. Muutosten myötä vanhat keittiötasot todettiin myös toimimattomiksi. Keittiön jynssäys ei ole koskaan ollut mielipuuhaani, joten päätimme sijoittaa kivikomposiitti tasoihin. Tilasimme keittiöntasot Kivitasot-nimisestä virolaisesta firmasta. (www.kivitasot.fi) ja voin vilpittömästi antaa kiitokset hyvästä palvelusta ja työn laadusta.
Keittiöhaaveisiini kuului myös hanan uusiminen ja ihastuin jo remontin alkumetreillä Tapwellin raakamessinkiseen Grottesco-hanaan. Mieheni ei meinannut ensin ymmärtää, miksi hana oli hankittava jo siinä vaiheessa, kun koko koti kellui paalujen varassa eikä ollut edes seiniä joihin putkia vedellä. Uudesta ihanasta hanastani sain kuitenkin voimia ja uskoa remontin keskelle, eikä haitannut vaikka ensimmäiset kuukaudet sainkin katsella sitä vaan säilytyslaatikossaan.
Keittiön välitilassa olemme ehtineet jo tässäkin kodissa kokeilla monenlaisia ratkaisuja teräslevyistä kaakeleihin. Emme olleet ehtineet riittävästi kyllästyä valkoisiin peruskaakeleihimme ja halusimme uudistettuun keittiöön edelleen hyvin samanhenkisen ilmeen välitilaan. Remontin edetessä ehdin kiertää kaikki pääkaupunkiseudun kaakeliliikkeet ja soitella mökkikunnankin tarjonnan läpi. Ensisijainen kaakelikoko oli kaikkialta loppu ja kuulemma epätrendikkäänä poistunut kokonaan tuotannosta. Onneksi Kaakelikeskuksesta löytyi toinen varteenotettava vaihtoehto. Kaakelikeskuksesta löytyi myös mitä asiantuntevin myyjä ja tästä vakuuttuneina päätimme keskittää kaikki kaakelihankintamme samaiseen paikkaan. Keittiön välitilan laataksi valitsimme valkoisen, harmaaseen taittavan, eläväpintaisen laatan. Ajattelimme sen erottuvan muuten niin tasaisen valkoisesta tasosta ja kaapistoista.
Mietin ensin, että en viitsi tänne blogiin laitella näitä keskeneräisiä kotikuvia, kun oma silmä hakeutuu aina niihin puuttuviin listoihin ja kaapinoviin. Toisaalta sellaista hetkeä kuitenkaan tuskin koskaan tulee, että kaikki olisi kotona valmista tai elämässä muutenkaan. Kaiken lisäksi taisi muutenkin olla viimeiset hetket palata tänne blogin pariin, kun blogin salasanatkin olivat jo melkein painuneet unholaan.
Nyt sohva taas kutsuu ja Livin laatusarjat.. Mukavaa viikonloppua äidille ja muille, jotka uskollisesti tänne blogiin vielä tiensä löytävät :)
Kuopus olisi edelleen kovin mielellään jatkanut yhteiseloa siskonsa kanssa samassa huoneessa ja hyvin tytöillä yleensä sujuikin. Toisinaan kuitenkin etenkin kavereiden vierailut aiheuttivat kränää ja kinaa tilasta ja tavaroista. Jo toiselle kymmenennelle siirtynyt isosisko tarvitsi oman tilansa. Niin raastavalta kuin ajatus seinän rakentamisesta siskosten välille tuntui, oli nyt oikea hetki tehdä muutoksia huonejärjestelyihin.
Remontin myötä päätimme rakentaa takaisin seitsemän vuotta sitten puretun väliseinän kahden pienen makuuhuoneen väliltä. Lopulta päätimme vaihdella lasten huoneiden paikkoja oikein kunnolla. Ongelmia olohuoneen sisustukseen oli jo vuosia tuonut pianon sijoittelu. Päätimme ratkaista ongelman siirtämällä pianon alakerran suurimpaan makuuhuoneeseen, joka erottuu olohuoneesta liukuoven avulla. Luontevalta vaihtoehdolta tuntui tehdä tästä huoneesta isosiskon huone, hän kun tällä hetkellä säännöllisimmin pianoa soittelee. Yhdestä isosta huoneesta muodostuneisiin kahteen pieneen makuuhuoneeseen saivat siis remontin valmistuttua asettua isoveli ja pikkusisko.
Pikkusiskon pikkuruiseen huoneeseen periytyi isosiskon vanha rautasänky. Harmaan prinsessakatoksen olisivat halunneet kaikki perheen prinsessat, mutta rautasänkyyn se parhaiten sopi ja pikkusisko sen siis sai. Huoneen päätyseinä tapetoitiin Jocelyn Warnerin Wisteria-tapetilla. Tapetin olen jo vuosia sitten hankkinut omaa huonettani ajatellen. Remonttia odotellessa on huonejärjestys kuitenkin ehtinyt muuttua jo moneen kertaan. Loppujen lopuksi pikkusiskon huoneen seinä oli ainut kohta asunnossa, johon kahdesta rullasta riitti ja onneksi tapetti sopi muutenkin huoneen väritykseen.
Huoneen sisustus on koottu kotoa löytyneistä vanhoista kalusteista. Isoveljen vanha hylly sai uuden maalin ja löysi paikkansa huoneesta. Puput ovat edelleen aika pop ja koulupöydän reunalle läksyjen tekoa valvomaan liimasimme harmaan pupuseinätarran.
Remontin keskellä raivasin aina silloin tällöin tieni yläkertaan ompelukoneeni luo ja ompelin kesän aikana muutamia uusia tyynyjä myös tähän huoneeseen. Turkoosi tyynykangas on Ruotsin Stoff&Still-liikkeestä ja ihana keltainen taas pikkusiskon itse valitsema Eurokankaasta.
Onneksi uni on maittanut tyttöselle omassa huoneessa ja alun itku on muuttunut iloksi ja onneksi prinsessakatokseen pääsee välillä päiväunille myös äiti :)
Tänään perjantai tuntuu aivan erityisen ihanalta, kun edessä on vapaa viikonloppu ja sitten vielä syysloma. Tarkoituksena olisi ryhdistäytyä remontissa. Luvassa on ainakin eteisen seinien pakkelointia ja saunan lauteiden rakennusta. Yläkertakin olisi kiva saada raivatuksi, niin ompeluakin voisi harrastaa taas paremmalla omalla tunnolla. Viime viikonloppuna tosin otimme jo varaslähdön ja järjestimme Kirsin kanssa ompelumaratoonin. Tyttöjen tanssiaispuvut ovat nyt viimeistelyä vaille valmiina ja odottavat sopivaa hetkeä kuvaukselle.
Mekkokuvia odotellessa mennään vielä hetki sisustelu- ja remonttikuvilla. Olohuoneen ja keittiön lattioita peittänyt tammimosaiikkiparketti ei ole koskaan ollut sisustusunelmieni täyttymys. Vaalean kuultolakan kuluessa siitä tuli paikoin jopa aika karsea ja lattian uusimista odotin remontissa kaikkein eniten. Remontissa koko alakertaan asennettiin valkoinen tammilankkuparketti ja muutos on melkoinen.
Olohuoneen päätyseinä oli ennen remonttia maalattu kalkkimaalilla ja tästä tunnelmasta en halunnut luopua. Olohuoneen päätyseinä on nyt remontin myötä maalattu uudelleen Kalklitirin maalilla ja tällä kertaa Concrete-sävyllä, josta tykkään jopa enemmän kuin entisestä.
Pianon siirtäminen tyttären huoneeseen avasi aivan uudet sisustusmahdollisuudet olohuoneeseen. Jo kertaalleen yläkertaan siirretty telkkari pääsi takaisin paraatipaikalle. Yläkerran oleskelu-/ompeluhuone on jatkuvasti sellaisen sotkun ja kangaspölyn vallassa, että en voi siellä kenenkään olettaa viihtyvän telkkaria katsellen. Täytyy kyllä myöntää, että pitkästä aikaa on tullut nyt ahtauduttua koko perheen voimin sohvalle telkkaria töllöttämään ja se on tuntunut ihan yllättävän kivalta. Tänäänkin suunnitelmat ovat sen suuntaiset :)
Olohuone odottaa vielä kattolampun kunnollista asennusta ja verhojen ripustusta. Sen verran on voimat vähissä, että verhojen ompelu tuntuu aivan ylivoimaiselta ponnistukselta, taulujen ripustelusta puhumattakaan. Lisäksi pitäisi keksiä sopiva verhoratkaisu huoneen pimentämiseen. Otankin mieluusti vastaan suosituksia puisista sälekaihtimista, rullaverhoista tai muista vielä toimivammista vaihtoehdoista.
Ihanaa viikonloppua kaikille ja lomaa lomalaisille!
Viime aikaiset ompelukset ja muut kädentyöt on laskettavissa yhdellä kädellä, sillä kahden kirjan putki on tehnyt tehtävänsä. Ompeluhuoneen kynnys on ollut liian korkealla ylittääkseni sitä entiseen malliin. Kummallista kyllä, suunnittelen koko ajan mitä kaikkea voisinkaan ommella (lista on pitkä), mutta saamattomuus estää aloittamasta. Käsitöiden teon olen korvannut liikunalla, sohvalla löhöilemällä ja uuteen karvaiseen perheenjäseneemme tutustumalla, mitkä ovatkin tuntuneet vaihteeksi aika ihanilta vaihtoehdoilta.
Vaikka talvi kolkuttelee täällä etelässäkin pian ovia, esittelen teille vielä viime tipassa syksyyn sopivammat Haave-housut. Niistä ovat muodostuneet kireitä vaatteita välttelevän tyttäreni suosikkihousut. Toppahousujen alle vedettäviksi voisi yrittää ommella muutamat trikoiset samalla kaavalla. Housujen kanssa kuvissa on puettuna vielä juuri ja juuri päälle mahtuva Pörrö-liivi, joka on yksi viimeisimmän kirjamme prototyypeistä. Samanlainen liivi löytyykin Mekkotehdas koulutyttöjen tyyliin -kirjan sivuilta lumisista kaupunkikuvista.
Pääntien helmitere, piilovetoketju ja pyöreä satiininauha: Nappitalo
Tyttärillämme ovat tänä syksynä edessä juhlat, joihin saa kerrankin pukeutua oikein juhlavasti. Toisin sanoen mekoista intoilevat äidit saivat pitkästä aikaa taas kaivella kaapeistaan ne ihanimmat pitsit, tyllit ja silkit. Mekko-ompelusta muodostuikin melkoinen maratonsessio materiaalin hankintoineen, kaavoituksineen ja proto-ompeluineen. Onneksi miehet ja lapset tykkäävät viettää yhdessä saunailtoja pitkän kaavan mukaan ;)
Sopivien kankaiden hankinnassa on aina omat haasteensa. Näihinkin mekkoihin käytettyjä materiaaleja on osteltu pikku hiljaa ja lopullinen visio mekosta syntyi, kun yhdistimme molemmilta löytyvät materiaalit. Osa mekkojen kankaista on löytöjä Eurokankaan palalaareista, osa jo vuosien takaa.
Helmaosassa alimmaisena kerroksena on roosa satiini, jonka päällä on kerros roosaa tylliä. Päällimmäisenä kerroksena on kullanhohtoinen tylli, joka olikin aikoinaan laarilöytöjen aatelia. Mekon yläosan soinnutus helmaan tuotti hieman päänvaivaa. Yläosan pitsikangas on uusi hankinta Eurokankaan pakkakankaista. Koska halusimme taittaa pitsikankaan sävyä nuden suuntaan, keksimme laittaa vaaleamman roosan pohjakankaan ja vaalean kimalletyllin pitsin alle. Näin saimme yläosasta ja helmasta toisiinsa sointuvat. Nappitalosta ostelimme kaikenlaisia ihania helmitereitä ja satiininauhoja, joista osan saimme ompelun edetessä ujutettua mukaan mekkoon.
Mekoista tuli aika ihanat sekä äitien että tytärten mielestä. Onneksi juhliin on vielä hetki aikaa, niin ehdimme valmistaa loputkin asusteet juhlaeleganssiin. Kengät onneksi jo löytyivät Mangon ja Zaran nettikauppojen valikoimista.
Hitunen kimmellystä ja tyllin hohtoa sunnuntai-iltaan! Sunna ja Kirsi
Aurinkoinen lauantaiaamu eikä kiirettä minnekään. Olemme ehtineet jo hetken ommella yhdessä Kirsin kanssa ja nyt loppupäivä kuluu suloisen siskontytön seurassa. Arki on kaiken aikaa kovin kiireistä ja remontti kodissa etenee hyvin hitaasti. Tässä kuitenkin muutamia kuvia ja remonttisepostusta isomman tytön huoneesta. Kuvat on nappaistu ennen kuin huoneesta tuli meillä parhaillaan kyläilevän vauvaserkun valtakuntaa.
Olohuoneen vieressä olevan isosiskon huoneen sisustus alkoi jo kesällä seinien maalauksella. Seiniin valikoitui vaalea harmaa, aavistuksen vihertävään taittava Tikkurilan sävy kaoliini. Sävy on tosi kaunis, mutta olisimme ehkä voineet valita aavistuksen voimakkaammankin sävyn. Nykyisellään väri ei hirmuisesti poikkea valkoisesta.
Isosisko tarvitsi huoneeseensa uuden sängyn, kun vanha rautasänky siirtyi pikkusiskolle. Halusimme sängyn, jossa ei olisi jalkopäässä päätyä ja tällaisen sängyn löytäminen osoittautuikin yllättävän haastavaksi. Sopiva sänky löytyi lopulta pitkällisen etsinnän jälkeen käytettynä nettikirppikseltä.
Jo ennen muuttoa ompelin sänkyyn päiväpeiton Eurokankaan palalaarista löytyneestä harmaasta palakankaasta. Vanulevyllä tuetun peiton toiseksi puoleksi valikoitui Ruotsin Stoff&Still-kangaskaupasta löytynyt vaalea kultapilkkuinen kangas. Samassa osoitteessa silmiin sattui myös kuparinhohtoinen terenauha päiväpeittoa varten, jota kerrankin ymmärsin ostaa riittävän määrän. Kangaskerrokset on kiinnitetty toisiinsa ompelukoneella ommelluin pienin kuparinsävyisin nastaompelein. Täydellisen sävyinen lanka tupsuihin löytyi lankakauppa Snurresta.
Huoneeseen on valikoitunut muitakin pieniä kullan ja kuparin sävyisiä yksityiskohtia. Nougat:n kesäalesta löytyi timanttilamppu johtoineen, jonka virittelin seinälle Ikean hyllykannakkeeseen kiinnitettynä. Idea lampun kiinnitykseen hyllykannakkeen avulla löytyi Pinterestistä.
Serkkuni piirtämä tyttöä esittävä taulu löysi paikkansa pianon päältä. Taulun kehykset saivat uuden antiikkikultaisen silauksen Sinellistä hankitun maalin avulla.
Tyynyjä on sängylle kertynyt kiitettävä määrä, kuulemma niin paljon että sängyn petaaminen vie ainakin viisi minuuttia.. Minkäs teet kun ihania kankaita on niin paljon. Uusimpana ihastuksena Nuppu print companyn mustavalkokukkainen puuvilla-pellava-ihanuus.
Kovasti on vielä tehtävää tämänkin huoneen kuntoon saamiseksi. Ihan ensimmäisenä pitäisi keksiä jokin verhoratkaisu huoneeseen. Silmä alkaa olla jo huolestuttavan hyvin tottunut ikkunalle yöksi laitettavaan pussilakanaviritelmään..
Vaudikas viikonloppu alkaa olla takana. Olemme saaneet nuuhkia serkkuvauvaa ja leikittää hänen isoveikkaa. Isiäkin on juhlittu, kahteen otteeseen. Näiden pienten serkkujen lisäksi on ollut ihanaa seurata omia lapsia, kuinka hienosti he ovat pienten serkkujensa kanssa ja kuinka paljon heistä onkaan jo apua arkisissa asioissa. Haikeaa, mutta samalla myös huojentavaa, että omat lapset ovat jo niin isoja..
Näinä harmaiden villatakkien aikoina myös tyttäreni toiveissa on ollut pitkä neuletakki taskuilla. Vaikka kaupat ovat pullollaan erilaisia vaihtoehtoja, olin haaveillut tekeväni sellaisen jollain keinolla itse. Koska neulominen - tai oikeastaan pitkäjänteisyys - ei ole vahvuuteni, oli ompelu tekniikoista ainut vaihtoehto. Sopiva kaava löytyi omasta kirjasta ja ihanan pehmeä neulos Eurokankaan palalaarista. Olin positiivisesti yllättynyt, että tällaisiin takkeihin oli Eurokankaassa tarjolla ihania neuloksia pakkakankaina useampaa sorttia. Tyttären toiveesta jätin Huippu-takista hupun pois, lisäsin takakappaleen pääntielle alavaran ja muotoilin takin etureunat uudestaan. Tein myös kirjasta poiketen etukappaleisiin poikkisaumat ja niihin upotetut yksinkertaiset taskut. Takista tuli niin onnistunut, että sitä on käytetty melkein joka päivä.
Sunnuntaiaamu valkeni kauniin valkoisena ja lumisena ihan kuin tilauksesta. Olimme jo aiemmin sopineet tapaavamme tyttärinemme talvitakkien kuvausten merkeissä. Arki-illat kun tuppaavat olemaan täynnä harrastuksia ja illat muutoinkin turhan hämyisiä kuvauksia ajatellen.
Suunnittelimme ja ompelimme aiemmin syksyllä tyttärillemme puuteriroosat tanssiaismekot ja kaiken sen tyllin, pitsin ja kultakimalteen keskellä meille taisi jäädä vaaleanpunainen vaihde päälle. Kun mekot oli saatu valmiiksi aloitimme asusteiden suunnittelun. Yhteisellä syyslomamökkireissulla neuloimme tuubihuivit Mekkotehdas koulutyttöjen tyyliin-kirjasta löytyvällä Huurre-huiviohjeella. Lankoina huivissa on käytetty mohair- ja alpakkasilkkilankoja Snurresta ja Alize Angora Gold sekoitelankaa Lankavasta Kauhavalta.
Samaisella lomalla levittelimme myös harmaita villakankaita pitkin mökin lattiaa ja aloitimme kauan haaveissa hautuneen villakangasprojektin. Sopiva kaava tyttöjen villakangastakkiin löytyi Burdan mallistosta hieman muokattuna ja kaikki kankaat Eurokankaasta, tällä kertaa pakalta. Sopivia neppareita etsimme ensin maailman ääristä asti, mutta sopivimmat löytyivät nekin lopulta Eurokankaan valikoimista.
Takit saimme käyttöön tanssiasmekkojen pariksi, mutta pujotettavat tuubihuivit eivät olleet kaikkein käytännöllisin vaihtoehto juhlakampausten kanssa. Onneksi käyttöä näille on juhlien jälkeenkin. Puuterinen tupsupipo on myöhempää tuotantoa. Sen ohjetta on jo ehditty Instagramin puolella kysellä. Palaamme tähän ohjeasiaan pahimpien joulukiireiden hiukan hellitettyä :).
Jokunen vuosi sitten ihastuimme Kirsin kanssa molemmat Love Stories-merkkiseen pitsipaitaan yhteisellä ostosreissullamme. Siitä tämä 'lovestory' saikin alkunsa. Taisimme jo samalla reissulla koukata Eurokankaan kautta ja brodeeratut puuvillakankaat pusseissa palasimme kotiin kaavoitushommiin. Paidoista tuli juuri niin ihanat kuin olimme salaa toivoneet. Nämä kyseiset paidat on jo rakastettu risaisiksi, mutta toimivaksi todettu kaava on seurannut mukanamme jo pitkään. Materiaaleja ja kuoseja vaihtelemalla, terein ja selkähalkioin malli on muuntunut moneksi. Alkuperäisessä versioissa oli puolipitkät hihat. Kuitenkin näin talviaikaan pitkät hihat tuntuvat arjessa kaikkein toimivimmilta.
Alimmassa kuvassa on kolme sarjatuotantona syntynyttä paitaa, jotka ovat eri tavoin asustettuna pelastaneet yhtä lailla monta arkiaamua kuin juhlahetkeäkin. Lähes sama kaava löytyy Mekkotehdas koulutyttöjen tyyliin-kirjastamme Poppari-paita nimellä ja kaava sopii myös pienikokoisille aikuisille.
Huomenna aamulla saan kerrankin vetäistä valmiiksi silitetyn paidan päälleni, kiitos viikonlopun kuvaussession :)
Vielä eletään hetki toppahousujen luvattua aikaa ja mekkojen käyttö on rajoittunut lähinnä juhlatilanteisiin. Pian kuitenkin jo sää taas lämpenee ja mekot ja hameet pääsevät arkisempaankin käyttöön.
Mustapohjainen ja valkopilkkuinen puuvilla/viskoosikangas on löytynyt aikoinaan Eurokankaan palalaarista. Maibrit-mekon kaava sen sijaan löytyy Mekkotehdas koiulutyttöjen tyyliin kirjastamme. Kyseinen mekko on valmistunut jo kirjan teon yhteydessä, kun testailimme sarjonnan toimivuutta eri kooissa ja ompelimme yökaudet prototyyppejä. Nyt tämä mekko alkaa olla sopivan kokoinen käyttäjälleen ja toivon mukaan se tulee pian myös käyttöön.
En malta olla vinkkaamasta vähän aiheen vierestä. Kun taloudessa on kolme pitkähiuksista, on pinnien, pompuloiden ja muiden hiushärpätysten määrä mittaamaton. Yleensä juhliin lähdettäessä molemmille tyttärille on tehtävä kampaukset samaan aikaan. Jos isosiskolle laitetaan kiharoita, niitä haluaa kaikella todennäköisyydellä myös pikkusisko. Muistan aikoinaan omassa lapsuudessani onnenhetken, kun perheeseeni hankittiin kreppirauta. Krepattu kuontalo ei tällä hetkellä kuulosta kovin huokuttelevalta, mutta laineet sen sijaan niinkin. Laineraudan hankinta siis houkutti ja pian myös koukutti perheemme naiset. Laineraudalla saa tehdyksi hyvin nopeasti ja näppärästi lettikiharaa muistuttavan kampauksen, joka myös kestää yllättävän hyvin.
Tämä on kyllä ihan huippu! Odotan jo kovasti kevättä, kuivuneita katuja ja sitä, kun tarkenen uudessa villatakissani ulkonakin. Vaalea eläväpintainen villakangas odotti minua jokunen viikko sitten Eurokankaan palalaarissa ja kiilasi heti ommeltavien listan kärkipaikoille. Kaavaksi valikoitui Mekkotehdas koulutyttöjen tyyliin-kirjamme Huippu-takin kaava pienin muutoksin. Kaavaa on himpun verran suurennettu, siitä on jätetty huppu kokonaan pois ja etukappaleeseen on tehty upotetut taskut.
Toinen samanmallinen takki on jo tuloillaan, kunhan vaan saisin vaihdetuksi saumuriin ruskeat langat. Miten se voikin joskus tuntua niin työläältä hommalta, vaikka vie todellisuudessa vain muutaman minuutin.
Huippua kun on perjantai, ihanaa viikonloppua kaikille!
Pipoja on syntynyt pienin variaatioin useita talven mittaan ja taisin heikkona hetkenä luvata kirjaavani pipo-ohjetta tänne blogiinkin. Toivottavasti tästä on vähän apua. Lankojen valinta ja neulekäsiala kun vaikuttavat niin paljon lopputulokseen.
PIPO-ohje:
Loin viitosen puikoille 66 silmukkaa. Suljin neuleen ja neuloin 1 oikein 1 nurin neuletta noin 15 cm. (Tässä pipossa joustinneuleosuudessa oikea silmukka on neulottu takareunastaan. Kun joustinneuleosuus oli valmis, kiepsautin työn nurinpäin ja jatkoin sileää (aina oikein) neuletta pipon loppuun. Näin pipon taitetuksi reunaksi tulee kauniimpi puoli joustinneuleesta.) Jatkoin sileänä neuleena n. 22 kerrosta, jonka jälkeen aloitin kavennukset. Tein kavennukset kuudessa kohdassa tasaisin välein, jonka jälkeen tein kolme välikerrosta. Seuraavaksi tein taas kuusi kavennusta eri kohdissa ja taas kolme välikerrosta. Seuraavaksi vuorossa oli taas kavennuskerros, jonka jälkeen tuli yksi välikerros. Kavennuksia tein tästä lähtien joka toisella kerroksella, kunnes jäljellä oli 36 silmukkaa. Katkaisin langan ja vedin langan silmukoiden läpi ja päättelin langanpäät.
Tässä pipossa lankoina on käytetty Drops Big merino-lankaa (Menita), Alize Angora Gold-sekoitelankaa (Lankava) ja Rowanin Kidsilk hazea (Menita). Pipo on siis neulottu kolminkertaisella langalla. Tupsuksi kiinnitin toisesta piposta pihistetyn tupsun, kun se sattui olemaan juuri sopivan sävyinen.
Samalla ohjeella olen neulonut myös instagramissa vilahdelleen harmaan villapipon, jossa lankoina on käytetty Fonty Mognolia3-lankaa ja Suri alpakkaa. Molempia näitä lankoja saa ihanissa sävyissä Snurre-lankakaupasta.
Ensi viikolla alkaa talviloma ja toivottavasti sitten itsekin ehtisin taas tarttua puikkoihin.
Ruskea viskoositrikoo ja valkoinen teddy, Eurokankaan palalaarit
Korvat ja sarvet:
Panta, piipunrassit, ruskea Silk clay-massa sekä askarteluhuovat, Sinellistä
Kasvomaalit:
Askarelli
Taas elämä yllätti, ja täyteen buukattu viikonloppu vaihtui lapsen kanssa sohvalla löhöilyksi ja leffamaratooniksi. Oksupoksu tuli perjantaina kylään, ja lauantai meni vaakatasossa kuumeen kourissa. Väliin jäivät niin Disney on ice'sit kuin yhdet naamiaissynttäritkin. Olimme suunnitelleet tekevämme tyttärelle uuden asun tuleviin naamiaisiin, ja sekös harmitti, kun emme päässeetkään testaamaan uutta luomusta. Tänään tytön kunto olikin taas lähellä normaalia, ja päätimme yhteistuumin vähän testailla uutta pukua ja hankittuja kasvomaaleja. Vappua odotellessa...
Tervettä, aurinkoista ja talvista alkavaa viikkoa!
Viime yönä saavuimme Lappiin mummon luo hiihtoloman viettoon. Tänään olemme toipuneet pitkästä ajomatkasta ja käyneet kävelyllä lumisessa metsässä. Heti aamulla olen ehtinyt jo kaivaa myös ompelukoneen esille. Pakkasin kotoa lähtiessä mukaan joitain kankaita ja kaavoja, mutta matkan varrella ajellellessamme halki Suomen ovat kangasvarastot myös täydentyneet. Eurokankaan palalaarit on kaiveltava aina tilaisuuden tullen ja Ottobre-shoppia on lähes mahdotonta ohittaa pohjoiseen mentäessä.
Turkoosinsinisestä neuloksesta ommellun Huippu-takin teon aloitin jo ennen reissuun lähtöä. Ompelin kaikki saumurointia vaativat kohdat kotona ja tänä aamuna viimeistelin takin kuvauskuntoon. Sininen villaneulos on Eurokankaasta pakalta. Olin ehtinyt sitä useaan kertaan hypistellä käsissäni. Kun talvisimpia kankaita oltiin jo viemässä myymälästä varastoon, huomasin viimeisen mahdollisuuteni olevan käsillä. Huippu-takin kaava erilaisin muunnoksin on osoittautunut mitä toimivimmaksi ja näitä takkeja onkin syntynyt kuin sieniä sateella sekä omasta toimestani, että lähipiirin.
Mitä parahinta lomaa kaikille hiihtolomalaisille ja rentouttavaa viikonloppua kaikille muillekin!
Sunna
P.s. Parhaat villahuivilöydöt voi tehdä Duodji-shopista tai siskon kaapista :)
Kangas: Eurokangas, palalaari Korut: Elle Valkeapää
Ihastuin instagramia selaillessani laskosselkäiseen toppiin ja tilasin kaavat siihen, silläkin uhalla ettei riittävän isoja kokoja ollut valmiiksi sarjottuna. Tein kaavaan tarvittavat muutokset ja ensimmäisen version topista sai vanhempi tyttäristä. Kankaaksi valikoitui okrankeltainen ohut puuvillakangas, kevään läärilöytöjä tämäkin.
Toinen toppi olisi vielä tilauksessa. Taidan seuraavaksi testata kaavaa vähän toisenlaisin hihoin ja selkäratkaisuin, ehkä jo tänään mikäli pääsemme yhteisymmärrykseen käytettävistä kankaista nuoremman tyttären kanssa.
Kaksi huippua, nimittäin sisko ja takki! Toinen on ihan ainut laatuaan, mutta takkeja on jo aika monta. Tämä ruskea-vaaleanpunainen neulos on löytö Eurokankaan palalaarista.
Pian voin taas palata hyvällä omalla tunnolla ompelukoneen ääreen, tänään on nimittäin hiihtokausi avattu kirpeässä pakkassäässä.
