Snurre

Tämän syksyn huippulöytöjä on ollut ihana luonnonlankakauppa Snurre. Myymälä sijaitsee Helsingissä Hietalahden torin kupeessa. Valikoimissa on toinen toistaan houkuttelevampia lankoja ja monen työpäivän päätteksi olenkin tehnyt 'pienen koukkauksen' kotimatkalla ja käynyt täydentelemässä lankavarastojani.

Langoista suosikikseni on noussut pehmoinen ja lämpöinen alpakka-merinosekoitelanka Puno. Neuloin langasta ensi alkuun kaulatuubin pukin konttiin pakattavaksi ja langasta lumoutuneena rupesin heti suunnittelemaan siitä uusia projekteja. Kirjastossa silmiini osui Veera Välimäen uusi Lankaleikki-kirja, jonka nappasin mukaani. Kirjassa oli paljon kauniita neulemalleja ja ihanat sävyt ja kuvat. Ihastuin ohjeista eniten tytön palmikkovillatakkiin ja sen tarkemmin asiaa harkitsematta ostin pussillisen Puno-lankaa takkia varten.

Aloitin neuleen tekemisen saman tien, mutta jo alkuvaiheessa epäilykseni ennen kaikkea omia taitojani, mutta myös ohjetta kohtaan heräsivät. Ensimmäistä kerää useaan kertaan neuloessani vitsailin siitä, että kun valitsee vähän kalliimman langan kannattaa neuloa ja purkaa se moneen kertaan neulonnan nautinnon maksimoimiseksi. Jossain vaiheessa hymy kuitenkin hyytyi ja vitsit vähenivät. En edelleenkään ymmärrä, kuinka kaartuvat palmikko-osuudet olisi kuulunut oikeaoppisesti tehdä. Etsiessäni epätoivoisena vinkkejä ja kokemuksia tästä neulemallista sain selville, että kirjassa olevassa ohjeessa on pieni virhe ainakin etuosan levennyksissä. Tätä asiaa epäilin itsekin jo työn alussa, mutta päätin kuitenkin uskoa painettua sanaa enemmän kuin omaa ajatustani asiasta. Tuli levennyksistä onneksi ihan toimivat näinkin.  Neulottuani ja purettuani etukappaleiden alaosia uudestaan ja uudestaan, sain niistä lopulta ihan säädyllisen näköiset.

Ohjeen mukaan villatakkiin neulottiin kolme napinläpeä, mutta pelkästään kolmen napin avulla ei raskashelmainen takki asettunut kauniisti päälle. Koska napinläpien lisääminen ei enää tullut kyseeseen, ompelin takin alaosaan kolme isoa harmaata nepparia.



Olen edelleen sitä mieltä, että Puno on ihanaa lankaa ja sitä on saatava lisää. Tyttäreni tykkää onneksi kovasti myös uudesta harmaasta ja pehmoisesta villatakistaan. Sitä on ehditty jo käyttää kovasti ja kertaalleen kadottaakin. Takin ollessa kateissa, huomasin minäkin sitä kaipaavani, joten ehkäpä alan pikkuhiljaa toipua saamistani takaiskuista :)