Olen ollut tilkkupeittojen suuri fani viimeksi joskus ysikytluvulla. Sitten tuli piiiitkä tauko ja jopa inho tilkkutöitä kohtaan.
Sunnaan tutustuttuani ja hänen raikkaan simppelisti toteutettuja tilkkupeittojaan ihasteltuani,
tilkut ovat iskeneet minuun jälleen.
Viime syksyyn mennessä olin tehnyt vain nukeille pieniä tilkkupeittoja. Kesällä hyvä ystäväni sai suloisen tyttövauvan, joten päätin ottaa seuraavan askeleen alkavalla tilkkupeittourallani.
Olin yllättynyt, kuinka joutuisasti tilkut sai leikattua rullaleikkurin ja alustan avulla. Etenkin, kun eskarilainen halusi välttämättä auttaa äitiä ja silittää kaikki kankaat ja tilkut ennen leikkuuta.
Siinä äiti oli hieman ihmeissään, kun tytär silitti tunnin putkeen ilman taukoja ja kertoi, että silittäminen on (muistaakseni) uimisen jälkeen toiseksi kivointa :D.
Jossain vaiheessa on tullut aloitettua tilkkujen hamstraus, ja nyt siitä ei näytä tulevan loppua.
Etenkin kaikki suosikkikankaiden pienimmätkin rippeet tulee säilöttyä valtavissa tilkkulaatikoissa.
Kuvittelin, että tekemällä vauvan tilkkupeiton saan tyhjennettyä mukavasti tilkkuvarastoja.
Ja pah! Laatikko ei näytä tyhjentyneen y-h-t-ä-ä-n.
Olis vissiin aika siirtyä isompaan...
Peittoa varten ei tarvinnut ostaa yhtään uutta materiaalia. Sen sisällä on lasteni vanha äitiyspakkauksen peitto, jota jouduin ihan vähän pienentämään. Tilkkujen joukossa on niin kierrätettyjä kuin vanhoja uusia kankaita, ja nurjalla puolella on vaalea turkoosi käsityöpuuvilla Eurokankaasta.
Tikkasin peiton leveyssuunnassa tilkkutyöhön tarkoitetulla liilalla tikkauslangalla.
Mukavaa viikkoa kaikille!
Kirsikka